Teijo on my mind

Sanna Salovuori on helsinkiläinen viestintä- ja tapahtuma-alan yrittäjä, joka on perheineen viettänyt Teijossa vapaa-aikaa jo vuodesta 1990. Sanna perusti kesällä 2015 blogin, jossa hän innostui kirjoittamaan Teijosta lokakuisen viikonloppuvierailun jälkeen.

Sannan luvalla julkaisemme hänestä ja lapsista kuvan sekä hänen blogitekstinsä, joka löytyy myös osoitteesta laulain.fi. Blogiin voi kirjoitella kommentteja Sannan ajatuksista.

Teijon Alueen Kyläyhdistys kiittää Sannaa yhteydenotosta, viehättävistä muisteloista ja kauniista toivotuksista. Omalta osaltamme teemme parhaamme, jotta viimeisessä virkkeessä esittämäsi toive toteutuu.

Vierailijan tarina: Teijossa viihdytään jo kolmatta vuosikymmentä

Kun olin 15-vuotias, vanhempani kertoivat, että harkitsevat hankkivansa asunto-osakkeen Costa Del Solilta Espanjasta. Olin viettänyt riparikesänä Fuengirolassa viikon ja olin – tietenkin – onnesta soikeana, että pääsisin jatkossakin bilettämään rannikon diskoihin ja baareihin, joissa ei juuri papereita kyselty.

Voit kuvitella pettymykseni, kun asiaan palattiin ja sain kuulla, että osake oli kyllä hankittu, mutta kohde oli vaihtunut tällä välin kotimaahan ja Perniössä, länsirannikolla sijaitsevaan Meri-Teijoon. Koko teini-ikäinen olemukseni oli dramaattisen P-E-T-T-Y-N-Y-T, kuten ikään kuuluu.

Teijossa oli kuitenkin kivaa. Muistoihin on jäänyt se joulu mökillä, kun olin lähdössä vaihto-oppilaaksi tammikuun alussa ja pikkusiskoni, silloin reilun vuoden ikäinen taara, sai kokoisensa nuken lahjaksi ja puhkesi kummalliseen riemun älämölöön, joka toi kyyneleet silmiini.

Aikaan ennen lapsia kuului muutamia riehakkaita kaverireissuja mökille, kun pelattiin hysteeristä tennistä, järjestettiin neppisautojen MM-kisoja hiekkalaatikossa ja maattiin terassilla naamat punaisena auringosta.

Entistä enemmän aloin arvostaa Teijon mökkiä, kun oma perhe alkoi kasvaa. Tuulenpesän mökillä on opittu kävelemään tukea vasten, mietitty sähkökatkossa jouluaattona miten 10 kilon kinkun voisi grillata kaasugrillissä, patikoitu, kalastettu, rapsuteltu alpakoita ja aina nukuttu ja ulkoiltu paljon.

Viime kerrasta mökillä ehti vierähtää 10 kuukautta. Perheemme viikonloput ovat niin täynnä menoja ja harrastuksia, että mökille lähteminen on usein muiden menojen vuoksi jäänyt tai tuntunut ruuhka-arjen keskellä liian työläältä. Mutta aina kun tänne tulee, muistaa miksi mökki on kuitenkin kiva: viikonloppu tuntuu lomalta, kun saa tutkia ympäristöä, tehdä retkiä Teijon kansallispuistoon, saunoa kesällä rantasaunassa, talvella käydä laskettelemassa ja ennen kaikkea levätä paljon ja syödä hyvin.

Teijon alue on kahden vuosikymmenen aikana vuoroin virkistynyt ja taantunut. Tällä hetkellä meneillään on selkeästi vireä kausi, jonka soisin jatkuvan. Idyllinen vanha ruukkimiljöö on saanut alueellensa uusia yrittäjiä; pieniä suloisia puoteja, ravintoloita ja muita palveluita, ja Keski-Euroopan vieraita odotetaan saapuvaksi tulevina kesinä.

Teijo on ollut osa elämääni nuoresta keski-ikäiseksi. Toivon sydämestäni sille menestystä ja riittävästi uusia vierailijoita, jotta kylä pysyy vireänä.

Sanna Salovuori
yrittäjä
mökkiläinen jo vuodesta 1990