Irja Aunion sotamuistoja

”Täällä perustettiin vasta sillon sodan aikana Teijon lottayhdistys. Meit oli muutama siinä ja mä olin sitten pikkusen aikaa lottien puheenjohtaja. Täällä ei niin kauheesti mitään, ompeluseuroja pidettiin, koska rintamalle piti kutoo.

Sitte oli ilmavalvontaa siinä koulun mäellä. Siellä oli ilmavalvonta ensiks alkuun ja mäkin jouduin sitten yhden nuoren miehen kanssa yöllä sinne vartioimaan. No ei meill ollu puhelinta siellä eikä mittään. Tällä miehellä oli kivääri mukana. Me seurattiin sieltä, kun tuolta Hangon puolelta (tuli) koneita tänne, tiedustelukoneita nähtiin muutama. Mutta puhelin oli sitten niin kaukana, että se oli tässä kirkon luona. Semmonen punanen talo kirkosta tuonne vasemmalle, siell oli puhelin ja sinne olis pitäny juosta ilmottamaan. No se oli liian myöhästä sitten jo.

Kerrankin tuli kone meren yläpuolelta [...] ja tää mies sitten lähti ilmottamaan. Heitti kiväärin siihen mun viereeni ja mä sanoin ett mä en kuule saa sun kivääriäs pittää, ett sun on kyll pakko ottaa toikin mukkaas, kun menet ilmottamaan. sitten vähän myöhemmin [...] sitt sinne rakennettiin laveri ja en mä muista vaikk sinne ois saatu jonkunlainen kenttäpuhelin.” 11.5.2000

”Täss liikku aika paljon koneita täst yli. Ja kun oli tää tehdas, niin tänne lähetettiin sitten pari armeijan miestä vartioimaan tehdasta ja ne asuivat siinä siinä valkosessa rakennuksessa. [...] Toinen oli helsinkiläinen, joku pianisti, kappelin pianisti, ja toinen oli joku tammisaarelainen tuomari, kovin ruottalaisia.

Me, silloset lotat, jouduttiin sitten keittämään vuorotellen niille vartijoille ruokaa. Nyt se on hävitetty, Teijon tehtaalta semmonen pitkä rakennus siinä tienvarressa, siellä keitettiin ruokaa. He (sotilaat) tulivat syömään sinne ja sitten ne puhuvat ruotsia keskenään. Mä en viittiny sannoo, ett mä ymmärrän. Arvostelivat aina, että kuka laittaa hyvää ruokaa ja kuka huonoo. Onneks sentään kiittivät mun ruokaa! (nauraa)” 11.5.2000

”Teijolle tuli kaks pommia. Tuonne hautasmaan taakse sinne Varvin mettään. Se oli vuonna -40, kun täällä oli siirtolaisia vielä. Kuulin, kun koneet tulee [...] ja jyrisi siitä koulun ylitte. Sitten kuulu jysäys ja Varvin metsään, vanhan hautausmaan taakse oli pudonnut kaks pommia. Muuta täällä ei ollu pommituksia, ei jatkosodassakaan. Saloa pommitettiin ja Turun pommitus kuulu tänne lähelle saakka. Mäkin olin tuolla ilmavalvonnassa yhtenä aamuna. Voi kauhee mikä pommitus, kun Korppolaismäkeä Turussa pommitettiin. Savu näky ja vissiin lieskatkin. Se oli kauhee pommitus, mutt tähän ei onneks osunu.” 11.5.2000

”Sitten jälkimmäisen sodan aikana mä ilmotin, että haluaisin jonnekin muualle ja pääsin sitten viipuriin it-lotaks ja olin kaks kesää siellä ilmavalvonnassa. [...] Koulu alko sitten taas kun rauha tuli. Yks vuosi siinä oli, ettei ollu koulua (ollenkaan). Välillä oli aina sitten käyty koulua.” 11.5.2000