Talo oli unelma ja ihmiset ihania

Elämäni Kirjakkalassa alkoi vuonna 1990. Kauniina maaliskuun päivänä, lauantaina. Menetin sydämeni. Ennen sitä, keskiviikkona, huomasin Hesarissa ilmoituksen myytävästä talosta Teijolla, siellä mistä isäni suku on lähtöisin. Seuraavina päivinä tavoittelin välittäjää, kunnes perjantai-iltana sain sovittua talon katselun lauantaille.

Lähdimme ystävieni kanssa Espoosta Teijon Kirjakkalaan retkelle, jolla olen edelleen. Talo oli unelma, keskellä ei mitään. Kesäkuussa muutimme uuteen kotiin, paikkaan, josta emme tunteneet ketään. Ensin oli vaan ihanaa, sitten meille selvisi, että busseja kulkee tosi harvoin, illalla ei ollenkaan. Hankalaa!

Syksy tuli, illat pimenivät. Ihmettelimme, milloin syttyy katuvalot. Ja huomasimme, ei ole edes valotolppia. Lampuista puhumattakaan. Autz! No, ensimmäinen vuosi elettiin vielä arjet Espoossa, viikonloput ja lomat täällä. Pehmeä lasku...

Harrin koulu alkoi 1991, Teijon pienessä, kivassa koulussa. Viikon käytyään hän sanoi: ”Taisit huijata, kun sanoit, et maalla ihmiset on kivoja.” Kielimuuri, jopa suomalaisten kesken, aiheutti hankaluutta. Hissun kissun opittiin, sekä kieltä että kulttuuria.

Ensikosketus terveyskeskukseen oli kuin pala taivasta. Harrilla oli kivi tai lasi kantapäässä, hän sai sen järvestä. Kipu oli kova ja se oli syvällä. Mentiin terveyskeskukseen, siellä oli kestosuosikkini, tri Karhumäki. Hän teki töitä yli tunnin, jotta sai viimeisenkin murun pois. Toisella kertaa Harri loukkasi polvensa mäessä. Soitin terveyskeskukseen, pyysivät tulemaan pian. Mentiin, ja vastassa oli pyörätuoli ja röntgeniin päästiin heti. Palvelu oli niin loistavaa, että polvikin parani. Kuten aina myöhemminkin. Loppukaneetti terveyskeskusasiassa: kaikki valittavat perniöläiset pitäisi lähettää Helsinki-Espoo-sektorille sairaina, silloin oman kunnan palvelut saisivat ansaitsemansa arvostuksen.

Sitten koulu. Ihana, turvallinen kasvuympäristö, vaikka ongelmia olikin. Loistava opettaja Mikko sai aikaan monta bändiä, joissa kaikki halukkaat saivat soittaa. Upeeta! Kiitos!

Luonto, puhdas, raikas, rauhallinen, ihana, ja niin lähellä kaikkia meitä. Meri, jonka läheisyys saa syksyllä ilman säilymään pehmeänä. Puhumattakaan talvella upeasta ulkoulualustasta, jäästä. Tosin ei menneenä talvena.

Tiet, kuoppaisetkin, niin ruuhkattomia!

Kyläyhdistys ja tiimit, oiva tapa hoitaa yhteisiä asioita, ja uusille asukkaille mahdollisuus päästä mukaan kyliin. Juhannusjuhlat, niin mukavat ja perinteiset. Perinnettä pitää vaalia, koska se on osa suomalaista juhannushistoriaa. Hieno juhla! Tapahtumat saavat täyden kiitoksen, missään ei ole ollut kamalia jonoja, kuten oli Helsingissä aina kun tapahtui. Täällä on niin sopivasti ihmisiä.

Salon iltatori on NIIIIN ihana, on tilaa ja meininkiä vaikka muille jakaa. Salon torit ja kahvilat 100+. Niin ihanat herkut ja kamalan paljon paikkoja. Mahtavaa!

Marken kukkapuutarha, helposti kesä- ja joulukukat matkalla Saloon tai päinvastoin. Myös muita ihania puutarhoja ihan lähellä.

Ja ihanat Kirjakkalan ihmiset, ihan huippua on tietty Pirjo, iltalenkkikaverini, rohkea Kirjakkalan asukas! Kiitos kaikille.

Pirjo Merikukka, Kirjakkala