Irja Aunion koulumuistoja

”Keväällä mä laitoin vihkon opettajan pöydän syrjälle ja sitten jokainen oppilas, joka havaitsi luonnossa jottain, sai sitten kirjoittaa havaintonsa siihen vihkoon ja päivämäärän ja oman nimensä alle. Mull oli muutama vuosi tämmösiä vihkoja. [...]Lapset tykkäs siitä kovasti, tämmösestä. Oli pikkunen kilpailukin ett kuka oli nähny mitäkin.” 11.5.2000

”Sitt oli tämmönenki tapa meillä keväällä ja syksyllä. Kun piha oli roskanen, ei saanu roskata, täyty roskat roskat noukki ylös sitä mukka kun niitä tuli. Mutta kuitenkin, kun siivottiin lapsetkin sai tehdä töitä vähän. Ne sai ottaa haravan ja luudan ja mitä miten milläkin oli. Joukolla sitten siivottiin pihaa ja se koulun ympäristö. Kun ahkerasti tehtiin töitä, he saivat sitten pelata pesäpalloa tämän päälle. [...] Sitt semmonen tyyli meillä oli koko kouluajan, että pimeän aikaan, syksyllä ja talvella koetettiin päästä mahdollisimman paljon kurssia loppuun. Keväällä oli sitt aikaa pelata ulkona ja retkeillä ja muuta.” 10.5.2000

”Piirustuksessa mä joskus teetin masiinapaperille, se on konepaperille, suurelle arkille, keväällä semmosen kevätkuvan. Siihen sai sitten tulla muutamia piirtäjiä. Mä yleensä pyysin, koska se laitettiin esille, niin parhaita piirtäjiä. Siinä oli sitten eri kevätaiheita. Mä annoin käyttää tauluvärikyniä niillä oli hyvä piirtää tommoselle isolle paperille.” 11.5.2000

”Joskus oli semmosia yhteisiä leikkejä, esimerkiksi joskus juostiin haukkasia [...] se on semmonen, ett kummassakin päässä oli viiva ja sitten oltiin siellä viivan takana. Yks oli haukka ja hän oli siellä keskellä. Sitten laumassa juostiin ees takasin ja tämä haukka otti kiinni. Kun hän sitten kolme kertaa näin löi (näyttää), niin hän pääsi vapaaks ja tuli toinen haukka [... ] Siin sai olla kaikki mukana.” 11.5.2000

”Uskonnosta ne (lapset) pitivät. [...] Kerran tuli yllättäen tarkastaja ja Turun yliopistosta yks teologian tohtori, tulivat kuuntelemaan. He olivat Perniössä kuuntelemassa uskonnon opetusta. [...] Se oli pappi se tarkastaja [...]

Mull oli niin kauheen hyvä aihe, tämä Pietari ja Jeesus. Kun Pietari siellä pihalla oli kieltäny Jeesuksen, niin sitten myöhemmin lähetettiin opetuslapset maailmalle [...]Oli semmonen kiva luokka, siell oli semmosia, jotka pystyvät vastaamaan. Sitten mä rupesin valmistamaan uutta (läksyä), että lähetettiin maailmalle nämä opetuslapset ja se, ett tehkää kaikki kansat minun opetuslapsiksi.

Mä sitten rupesin kyselemään, että kutkas niitä opetuslapsia on. Mitä Jeesus sillä tarkotti, että ketkä kaikki niitä opetuslapsia sitten olis tulevaisuudessa. (oppilas vastasi) ”No fariseukset ja publikaanit.” Mä yritin, että ois sanottu että Suomen kansa, mutt ei kukkaan sitä keksiny. Sitt yks poika viittas kauheen innokkaasti: ”Kyll maar papit sitt ainaski.” Tarkastaja tönäsi sitä teologian tohtori kylkeen ja ne naurovat niin makeesti, naurovat keskellä tuntia tätä tapausta. Se oli vissiin siinä 60-70-luvulla.” 11.5.2000

”No sitte tää kertotaulun osaaminen. Myöhemmin tuli semmonen, että lapset oppii kertotaulun ihan noin vaan, ettei sitä tarte pakottaa oppimaan. Mäki sitten kokeilin syksyllä pikkusen aikaa. Ei siitä mittää (tullu) Mä sanoin, et nytte se opetellaan. Mulla oli semmonen tapa (opettaa). Kun monet tulivat aikasin aamulla kouluun, ja kun siel oli semmosia, jotka eivät olleet oppineet kertotaulua. Mä annoin niille tehtäväks, jotka olivat jo oppineet saivat olla opettajia. Saivat mennä aamulla aikasin luokkaan ja laittaa muutamia tehtäviä taululle. Nää, jotka huonosti osasivat kertotaulun, niitten piti ratkasta. Siin oli sitten se määrä, et ne piti osata ratkasta kans. Sitten pääsi aamuopetuksesta vapaaaks, kun osas. Se oli mielusta lapsille, ku itte oli parempi ja sai huonompaas opettaa. Mun aikani kertotaulu osattiin.” 10.5.2000