Kultaseppää aina tarvitaan

Loppukesällä 2007 starttasi Mathildedalissa uusi yritys, Aron kulta ja hopea. Yrityksen takana on taitava ja mielenkiintoinen yrittäjäpersoona Aliriza Obalasi, lyhyemmin puhuteltuna Ali. Hän on Iranista vuonna 1992 Suomeen muuttanut kultaseppä, jonka puolison sukusiteet avittivat pariskunnan muuttamaan Helsingistä idylliseen Matildaan. Yrityksen toiminta-ajatuksena on valmistaa asiakkailleen uniikkikoruja tai muita esineitä niin kullasta, hopeasta, pronssista kuin mahdollisesti muistakin metalleista. Myös korujen korjaukset ja puhdistukset kuuluvat toimialaan. Valmiiden, tehdasvalmisteisten korujen myyntiä ei yrityksellä ole.

Alin suuntautuminen alalle alkoi jo Teheranissa, missä hän aloitti kahden kuuluisan kultaseppämestarin oppipoikana 14-vuotiaana. Samalla hän vaihtoi peruskoulun päiväopinnot iltakouluun. Viisi vuotta mestarien opissa takasivat vankan perehdytyksen ikivanhojen menetelmien hallintaan, nikseihin ja kikkoihin, sillä oppimestarien pajassa tehtiin pelkästään uniikkitöitä perinteisenä käsityönä. Ilmaisu “vanha menetelmä” ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin alkeellinen. Iranissa on myös koneellisesti valmistettuja koruja, mutta siellä niitä ei juuri arvosteta. Ja näkyyhän tilanne myös hinnoissa, kun tehdaskorua verrataan taidetta hipoviin yksittäiskoruihin. Kyseessä on samanlainen ilmiö kuin persialaismatoissa.

Suomalaisia työnantajia eivät maahanmuuttajan taidot kuitenkaan vakuuttaneet, ja siksi Ali katsoikin parhaaksi hankkia länsimaisen todistuksen osaamisestaan Lahden muotoiluinstituutin kultaseppä-artesaanin kolmivuotisen koulutuksen avulla. Opinnot hän aloitti 1993 tulkin avustamana. Sen lisäksi hänellä on taskussaan todistus oppisopimuksella tehdystä kisälli-kultasepän ammattitutkinnosta, jossa työpaikkakoulutuksesta vastasi hollolalainen Jalosepät Oy. Siellä työsuhdetta ehti kertyä pari vuotta kultasepän vaihtelevissa työtehtävissä. Myös urheilumitalien valmistus muotteineen, stanssauksineen, prässäyksineen ja viimeistelyineen tuli tuona aikana tutuksi. Lupaavasti kiidossa ollut työura kuitenkin katkesi oikean olkapään vakavaan nivelvammaan, josta aiheutui pitkä työkyvyttömyys leikkauksineen ja kuntoutuksineen. Lopulta käsi onneksi saatiin kuntoon.

Lappeenrannan kautta Helsinkiin siirtynyt Ali työskenteli yrittäjyyttään edeltäneet puolitoista vuotta aluksi Helsingin kaupungilla ohjaajan tehtävässä. Hänen työtään oli opastaa aikuisia alan harrastajia korujenvalmistuksen saloihin. Kun tämä määräaikainen puolen vuoden pesti päättyi, hän aloitti vuoden mittaisen määräaikaisuuden Kalevala Korun nykyisin omistamassa Lapponia Jewelry Oy:ssä. Työsuhde olisi vuoden jälkeen vakinaistettu, mutta tuossa ajassa työ oli käynyt enemmän kuin tutuksi – tarjolla oli samaa työtä joka päivä. Ja koska muutosta työn sisältöön ei ollut luvassa, Ali päätti Paulina-puolisonsa kannustamana ottaa rohkean askeleen ja perustaa oman yrityksensä Tullintielle. Mainittakoon vielä, että Lapponia on edelleen kuvassa mukana, nyt kuitenkin alihankintatyön teettäjänä. Paulina puolestaan on tekstiilialan taiteilija, joka on suorittanut kandidaatin tutkinnon 2004. Pariskunta jakaa yhteisen työtilan, ja nyt Paulina on vuorostaan käynnistämässä omaa lemmikkiapina.fi-verkkokauppaansa. Hänen alaansa ovat uniikit nuket ja eläinhahmot.

Kultaseppä-Ali toivoisi alueen asukkaiden soittavan rohkeasti ja tiedustelevan korujen teosta. Hopea, kulta ja muutkin metallit työstyvät taitajan käsissä. “Vain mielikuvitus on rajana”, toteaa tämä kisälli-kultaseppä. Kaikille tässä samalla tiedoksi, että aikaa tilausten teettämiseen olisi hyvä varata noin kuukausi ja käynneistä tulisi sopia ennakkoon. Kun kysyn, onko mitään työvaihetta, joka tuntuu vaikealta, vastaa Ali: “Länsimaisten kirjainten kaiverrus ei kerrassaan suju. Vaikka olen harjoitellut tosi paljon, niin ei onnistu, kun pitää vielä kaivertaa vasemmalta oikealle. Ensin luulin, että on kyse harjoittelun puutteesta, mutta nyt olen todennut, että minulla on huono käsiala länsimaisissa kirjaimissa.” Ja päälle hän nauraa sydämellisesti.

Teksti: Pirjo Niemi