Kirjakkalassa yllätysten talkoot 7.-8.9.

Kirjakkalassa yllätysten talkoot 7.-8.9.

Teksti ja kuvat: Sanna Brandt

Ruukit ovat olleet teollisuutemme ensimmäisen aikakauden edustajia. Ruotsin valtakuntaan 1637 perustettu Vuorikollegio antoi ruukeille toimintaluvat, sekä määritteli niiden vuosittaisen taontaoikeuden ja veron. Ilman privilegiota, toimintalupaa, ei teollista ruukkitoimintaa saanut harjoittaa. Vanhin varsinaissuomalainen ruukki on vuonna 1679 Perniöön perustettu Kosken ruukki. Vielä 1600-luvun puolella saivat alkunsa Kirjakkalan (1686), Teijon ja Pohjankylän ruukit. [1]

Teijon ruukin oli perustanut vuonna 1686 maaherra Lorenz Creutz. [1] 1700-luvulla ruukkiin kuului useita laitoksia sekä Teijolla että viereisessä Kirjakkalan kylässä. Kirjakkalassa oli yksi vasararakennus, jossa oli kankirautavasara ja kaksi ahjoa. Samoin kuin Teijossa vasara- ja puhallusrattaat olivat omassa rakennuksessaan ja toimivat vesivoimalla. Kirjakkalassa oli myös kolme myllyä: kaksi vanhaa ”härkinmyllyä” ja jauhomylly. Tarvittavat varastohuoneet ja aitat sijaitsivat lähistöllä. Takkirautaa taottiin takoraudaksi Teijolla ja Kirjakkalan kankivasaralaitoksessa. [2]

Voimalähteenä myllyissä ja ruukeissa käytettiin Kirjakkalan jokea, joka alkaa tekojärvenä syntyneestä Hamarijärvestä. Joki kulkee alkutaipaleensa hieman alavassa, suuria leppiä kasvavassa maastossa ja syöksyy sitten pitkään koskeen, joka päättyy puretun pajarakennuksen kohdalla. Pian sen jälkeen jokeen yhtyy Likojärvestä virtaava kirkasvetinen puro. Joki  virtasi kyläalueen läpi ja syöksyi jyrkkään lyhyeen koskeen nyt jo puretun myllyn kohdalla. Lopulta joki laski mereen. Vielä vuosikymmeniä sitten joki oli jakaantunut yläjuoksulla kahteen uomaan. Toisessa joenuomassa on ollut kivien varaan tammipuusta rautavantein koostettu suuri, vettä ohjaava putki, joka tehosti ja ohjasi veden virtausta kosken alapäässä sijainneen pajan turbiinin. Toisessa uomassa vesi virtasi puolestaan vapaana. [3]

Kirjakkalan kylässä olimme pitkään haaveilleet, että Kirjakkalan venevalkaman lähistöllä oleva oja kivipaaseinen pitäisi saada puhdistettua sinne kertyneestä rojusta. Päätimme järjestää yhdessä Teijon Alueen Kyläyhdistyksen kanssa talkoot ojaan siivoamiseksi ja huonokuntoisen puuston karsimiseksi. Tässä vaiheessa monella meillä talkoisiin osallistujista ei ollut vielä tietoa, että kyseiseen ojaan liittyi yli 400-vuotinen historia.

Talkoiden kohde oikealla

Vanhoja jätetynnyreitä ennen talkoiden aloittamista

Talkoissa oli todella hienosti väkeä mukana sekä perjantaina 7.9. (20 henkilöä) että lauantaina 8.9.2018 (23 henkilöä). Talkootunteita kertyi komeasti yli 200. Lämmin ja aurinkoinen syyssää suosi meitä. Talkoissa paistoimme perjantaina makkaraa ja lauantaina nautimme Ravintola Teijon todella maukasta lihakeittoa lounaaksi.

Reipasta ja iloista talkooväkeä puunkarsintahommissa

Aluksi perjantaiaamusta näytti, että olemme tarttuneet ehkä jopa liian isoon haasteesen ja ojan valmiiksi saaminen ei olisi ehkä mahdollista, mutta talkooporukka oli ihan mahtavalla fiiliksellä mukana. Kaikki  painoivat töitä omilla äärirajoillaan ja työt edistyivät hyvään tahtiin. Käytössämme oli koko ajan kaksi henkilöä moottorisahojen kanssa puita kaatamassa; traktorin peräkärryllä ajettiin risukuormaa pellolle ja siimaleikkurilla/ vesureilla/oksasaksilla karsittiin kevyempää oksastoa pois. Traktorilla vietiin myöskin kaksi romurautakuormaa Teijolle metallinkeräykseen.

Tauoilla kävi jatkuva puheensorina ja oli ilo nähdä, kun pitempään kylässä asuneet ja uudet tulokkaat vaihtoivat kuulumisia. Moni talkoolainen sanoikin, että tämä on ihan mahtava juttu ja pitäisi järjestää jatkossakin enemmän talkoita.

Karsituista oksista saadaan hieno kokko kyläläisille

Ensimmäinen kuorma metalliromua lähdössä kierrätykseen

Perjantai-iltana 7.9. meille paljastui karmea löytö ojan alkupäästä. Siihen asti oli käsin raivattu pois hetekoita, nukenrattaita, viilipurkkeja, maalipurkkeja, kenkiä, fairypulloja, tyhjiä apulantasäkkejä, vanhoja lavuaareja, naisten tanssikenkiä… Ojan alkupäähän oli selvästi käyty kippiautolla kaatamassa kunnon lasti roinaa, ja käsin raivaus kävi mahdottomaksi ja myös varalliseksi, koska romun joukossa oli rikkoutuneita pulloja, ruostuneita nauloja jne. Onneksi saimme lyhyellä varoitusajalla lauantaiksi paikallisen yrittäjän kaivinkoneineen auttamaan jätteiden purussa. Kaivinkonella nostettiin jätettä ojanpohjalta ja talkoolaiset säkittivät romuja.

Valmista tuli – upeat kivipaadet pääsevät esille

Nyt meillä on näkyvissä pätkä Kirjakkalanjoen uomaa. Tiedostaessamme siihen liittyvän historian, voi olla, että ensi vuonna projekti jatkuu ja raivamme lisää esille kaunista Kirjakkalan joen uomaa. Työtä riittää, mutta hommia on kiva tehdä näin mukavan porukan kanssa!

Kirjakkalan kylän väki halua lämpimästi kiittää Teijon Alueen Kyläyhdistyksen tuesta tähän isoon projektiin sekä OP Lounaismaata sen antamasta taloudellisesta tuesta, jolla katettiin projektin kustannuksia. Kiitos myös Salon kaupungille, joka kustansi sekajätteiden kuljetuksen.

Tietenkin iso kiitos kuuluu kaikille ahkerille talkootyöläisille!

Kiitos!

Kukka ja Sanna

Käytetyt Lähteet:

[1] Heidi Grahn, 2013:”Kuparin hohtoinen ruukinmaisema Kuparin kyydissä Orijärven kaivokselta Kärkelän ja Kosken ruukeille,” s. 4
[2] Niina Lehmusjärvi, 2011.”Tekniikan Waiheita 3/11”, s. 22-23
[3] Pentti Lampi, 24.3.2016. Perniönseudun Lehti ”Kirjakkalan joen kertomaa”

Teksti ja kuvat: Sanna Brandt

Tietoja kirjoittajasta

Marja-Sisko Ranta

Kyläyhdistyksen puheenjohtaja, pj (ät) teijo.fi